"Synnyin 60-luvulla. Siihen aikaan hampaat paikattiin amalgaamilla. Jos paikka irtosi, tilalle pantiin uusi – kerta toisensa jälkeen. Lopulta jouduin juurihoitoon. Viisi tai kuusi vuotta juurihoidon jälkeen hammas oli niin huonossa kunnossa, että hammaslääkärilläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistaa se."

Koska Charlotten poistettu hammas oli taaempana (hammas numero 5), sitä ei aluksi pidetty suurena ongelmana. Charlotte on erittäin sosiaalinen ja hänellä on hyvä itseluottamus. Nuorempana hän oli eliittijuoksija, ja säännöllinen harjoittelu on edelleen osa hänen elämäänsä. Hänen työnsä markkinointikoordinaattorina sisältää kuitenkin paljon sosiaalista kanssakäymistä, joten hänen täytyy näyttää hyvältä ja olla seurallinen.

"Ensimmäinen ajatukseni oli, että puuttuvaa hammasta ei huomata. Sitten aloin empiä: onko normaalia, että minulta puuttuu alahammas 48-vuotiaana? Seurasi sisäinen taistelu, jossa turhamaisuus ja itseluottamus olivat voitolla."

Charlotten läheinen ystävä ehdotti hammasimplanttia, vaihtoehtoa, josta hän oli kuullut jo aikaisemmin. Implantti olisi tietenkin hiukan kalliimpi, mutta se kestäisi loppuiän. Sitä paitsi, on mahtavaa, kun voi tuntea olonsa itsevarmaksi joka kerta, kun avaa suunsa.

"Koko toimenpide oli yksinkertainen, nopea ja yllätyksetön. Luotin asiantuntijoiden ammattitaitoon ja saamani hoito tuntui luotettavalta ja mukavalta. Tekisin sen uudestaan hetkeäkään epäröimättä. Nykyään en enää edes muista, että minulla on hammasimplantti. Se tuntuu täysin luonnolliselta."